Partaveitsen historia ei ole lyhyt. Niin kauan kuin ihmiset ovat kasvattaneet hiuksia, he ovat etsineet tapoja ajella ne pois, mikä on sama asia kuin sanoisi, että ihmiset ovat aina yrittäneet keksiä tapaa ajella hiuksiaan.

Muinaiset kreikkalaiset ajelivat parta, jotta he eivät näyttäisi barbaareilta. Aleksanteri Suuri uskoi, että parrakkaat kasvot olivat taktinen haitta taistelussa, koska vastustajat saattoivat tarttua hiuksiin. Olipa syy mikä tahansa, alkuperäisen partaveitsen ilmestyminen voidaan ajoittaa esihistorialliseen aikaan, mutta se tapahtui vasta paljon myöhemmin, 18-luvulla.^thvuosisadalla Sheffieldissä Englannissa, että partaveitsen historia sellaisena kuin sen nykyään tunnemme todella alkoi.

1700- ja 1800-luvuilla Sheffield tunnettiin maailman ruokailuvälinepääkaupunkina, ja vaikka yleensä vältämmekin sekoittamasta hopeaesineitä ja parranajovälineitä, siellä keksittiin myös moderni partaveitsi. Silti nämä partakoneet, vaikka ne olivat kiistatta parempia kuin edeltäjänsä, olivat silti hieman hankalia, kalliita ja vaikeita käyttää ja huoltaa. Suurin osa partakoneista oli tähän aikaan vielä enimmäkseen ammattiparturien työkaluja. Sitten loppupuolella 19^thluvulla uuden tyyppisen partakoneen käyttöönotto muutti kaiken.

Ensimmäiset turvaparranajokoneet esiteltiin Yhdysvalloissa vuonna 1880. Nämä varhaiset parranajokoneet olivat yksipuolisia ja muistuttivat pientä kuokkaa, ja niiden toisessa reunassa oli terässuojus, joka auttoi suojaamaan haavoilta. Sitten, vuonna 1895, kuningas C. Gillette esitteli oman versionsa turvaparranajokoneesta. Suurin ero oli kertakäyttöisen, kaksiteräisen partakoneen julkaisussa. Giletten terät olivat halpoja, itse asiassa niin halpoja, että usein oli kalliimpaa yrittää huoltaa vanhojen turvapartaterien teriä kuin ostaa uusia.