Jos miesten kamppailu kasvojen karvojen poistamiseksi on mielestäsi modernia, meillä on sinulle uutisia. On olemassa arkeologisia todisteita siitä, että myöhäisellä kivikaudella miehet ajelivat piikivillä, obsidiaanilla tai simpukankuoren sirpaleilla tai jopa käyttivät simpukoita kuten pinsettejä. (Auts.)
Myöhemmin miehet kokeilivat pronssisia, kuparisia ja rautaisia ​​partaveitsiä. Varakkailla saattoi olla henkilökohtainen parturi henkilöstössä, kun taas me muut olisimme vierailleet parturissa. Keskiajalta lähtien olet saattanut myös käydä parturissa, jos tarvitsit leikkausta, verenlaskua tai hampaiden poistoa. (Kaksi lintua, yksi kivi.)

Viime aikoina miehet käyttivät teräksistä suoraa parranajokonetta, jota kutsutaan myös "leikkaukseksi", koska… no, se on selvää. Sen veitsimäinen muotoilu tarkoitti, että se piti teroittaa hiontakivellä tai nahkanauhalla, ja sen käyttö vaati huomattavaa taitoa (puhumattakaan lasermaisesta tarkennuksesta).

MIKSI ALOITTIMME PARRAVAN ENSIMMÄISEN PAIKKAAN?
Monista syistä se käy ilmi. Muinaiset egyptiläiset ajelivat partansa ja päänsä, mahdollisesti kuumuuden vuoksi ja luultavasti keinona pitää täitä loitolla. Vaikka kasvojen karvojen kasvattamista pidettiin sopimattomana, faaraot (jopa jotkut naispuoliset) käyttivät tekoparttaa jäljittelemällä jumala Osirista.

Kreikkalaiset omaksuivat parranajon myöhemmin Aleksanteri Suuren hallituskaudella. Käytäntöä suositeltiin laajalti sotilaiden puolustuskeinona, mikä esti vihollista tarttumasta heidän partaan käsien taistelussa.

MUODILLE VAI FAUX PAS?
Miehillä on ollut viha-rakkaussuhde kasvojen karvojen kanssa aikojen alusta lähtien. Vuosien ajan parta on nähty huonona, komeana, uskonnollisena välttämättömyytenä, voiman ja miehisyyden merkkinä, suorastaan ​​likaisena tai poliittisena kannanottona.

Aleksanteri Suureen saakka muinaiset kreikkalaiset leikkasivat partaan vain surun aikoina. Toisaalta nuoret roomalaiset miehet noin vuonna 300 eaa pitivät "ensimmäisen parranajon" juhlimaan lähestyvää aikuisuuttaan ja kasvattivat partaa vain surun aikana.

Julius Caesarin aikoihin roomalaiset miehet matkivat häntä repimällä partaansa, ja sitten Hadrianus, Rooman keisari 117–138, toi parran takaisin tyyliin.

Ensimmäiset 15 Yhdysvaltain presidenttiä olivat parrattomia (vaikka John Quincy Adams ja Martin Van Buren pukeutuivat vaikuttaviin lampaanlihaan.) Sitten Abraham Lincoln, kaikkien aikojen kuuluisimman parran omistaja, valittiin. Hän aloitti uuden suuntauksen – useimmilla häntä seuranneilla presidenteillä oli kasvojen hiukset Woodrow Wilsoniin asti vuoteen 1913 asti. Ja siitä lähtien kaikki presidenttimme ovat olleet puhtaasti ajeltuja. Ja miksi ei? Parranajo on edennyt pitkälle.